Meillä on koko perheellä (eniten isännällä) hirmuinen koira-vauva kuume..
Meidän ensimmäisen koiran kuolemasta tulee 3vuotta marraskuussa.. :( sen jälkeen koira kuume on välillä nostellut päätään joskus lievänä ja joskus erittäin vahvana.. nyt se kuume on tosi tosi vahva..
Päivittäin käyn katselemassa netistä myytäviä pentuja.. mutta hinnat on kyllä hypännyt ihan järkyttävän suuriksi siittä mitä ennen on pyydetty. sekarotuisestakin 600e.. huh huh.. olenhan mä valmis jonkun verran maksamaan mutta tuo 600e on kyllä paljon ajatellen että onko koiruuden ylläpito oikeesti muka maksanut noin paljon ennen luovutusta.. en pidä siittä, että koiruuksilla tehdään noin isoa bisnestä.. jotkut saattaa olla ihan erimieltä mutta jokaisella on mielipiteensä ja tämä on minun.
Kuumeeseen ei auttanut yhtään, kun äitini hankki vajaa viikko sitten itsellensä koiran. Rottweilerin nimeltään Nelli.. <3 olihan se älyttömän suloinen, mutta rotikat ovat saaneet aikamoisen pahiksen maineen vaikka todennäköisesti ihan turhasta.
Koulutushan ihan minkä rotusen koiran kanssa on tärkeä, olkoot iso tai pieni,sekarotunen tai puhdasrotunen..yms yms.. Jotkut vaatii tarkempaa ja vaativampaa koulutusta kuin toiset.
Tämä on Nelli vaavi.. :)
Miinuksia koiran hankkimisessa on enemmän kuin plussia..
Minä olen se joka aamulla puoli seiskan aikaan lähtee pakkasessa kusettaan sitä.
Minä olen se joka iltaisin vesisateessa pukee ensin pikku J.n ja itsensä ja lähtee kusettaan koiraa. Ja yritän saada pikku J.tä sisälle, kun vesisateessa on niiiiin kiva leikkiä. Ja sitten alat peseen kuravaate pyykkiä sekä koiraa joka on yltäpäältä kurassa.
Minä herään tässä talossa ensimmäisenä jolloin se olen minä joka joutuu siivoamaan pentu aikana tulleet pissa ja kakka vahingot.
...... ja näitä löytyy.. syödyt kengät ja muut nakerrettaviksi sopivat tavarat..
Mutta isoimpana miinuksena on edelleen se käsinkosketeltava suru mikä jäi kun jouduimme luopumaan Viivi-koirastamme.. ihan mieletön tuska minkä silloin koki ja nähdä miten koira oli kipeä ja mitään et pysty tekemään muuta kuin luovuttaa koira vehreimille niityille.. sniif..
Ja tässä meidän rakas tohelo Viivi..
itkuhan tässä kirjottaessa taas tuli.
Ehkä meidän perhe ei ole viellä valmis uuteen karvaiseen perheenjäseneen.